Last of the year

Tuosta ruvetaan sitten kirjoitteleeman vuoden viimeistä tekstiä. Vuoteeni on kyllä mahtunut niin paljoa kaikkea. On mahtunut rakastumisesta masennukseen asti kaiken näköistä. Mutta pakko kyllä myöntää, paras vuoteni ikinä, siis tähän asti.

Ja tästä vuodesta olen ylpeä siten, että olen saanut kirjoitettua muutaman biisinkin alusta loppuun, vaikken näitä ole missään julkaissut. Paitsi tietysti täällä pieniä pätkiä. Niin ja tämä, että vihdoin sain aikaiseksi ruveta täällä kirjoittamaan, vaikka pitemmän aikaa olen sitä harkinnut ja hirveästi myös ollut vastaan.

Kirjoittamisesta itsestään pidän hyvin paljon, koska se on hirveän terapeuttista. Monet läheiset ihmiseni ovat huomanneet, että minun on hirveän vaikea puhua asioista joista yleensäkkin haluaisin puhua, mutta näin tämä käy kaikkein helpoiten. Näin saan sanottua asiani kaikkein helpoiten, ja ihmiset voivat tulla siten keskustelemaan minun kanssani.

Mutta Atj Koivisto päättä kirjoituksensa tältä vuodelta. Ja ensivuonna jatketaan uusin kujein, ja aihein. Kiitos kaikille tästä vuodesta keiden kanssa olen ollut tekemisissä ja keihin olen tutustunut.

Hyvää uuttavuotta kaikille, ja pidetään yhteyttä taas.

Ja viellä hieman kuvia kuluneesta vuodesta. 

Kyllä, olen myös ollut mukana elokuvassa jossa ¨näyttelen¨ zombia.

Wars come and go, but my soldiers stay eternal

Elämän valo, minulla se on lumi. Nautin lumesta, sen kylmyydestä, ja siitä kuinka se tuo valoa tähän synkkään aika kauteen. Ja lumi tuo myös inspiraationi takaisin esille. Kitarani on alkanut taas soimaan. Löydän oikeat äänet, ja saan biisiäni valmiiksi, hitaasti mutta varmasti. 

Kuinka suloisesti nuo ohuet teräskielet viiltävät sormieni päitä, mutta se ei tee kipeää. Nautin siitä tuskasta, koska se on jollain todella hämärällä tavalla kaunista. Kuinka nättejä ääniä kielet päästävät värähdellessään. Harvempi kuulee sitä samoin kuin minä. Olen taas onnellinen oma vanha itseni. Koska nyt ymmärsin täysin, minä olen sinkku, mulla ei ole mitään huolia tai murheita, annan elämän viedä ja potkia päähän miten huvittaa, mutta mitä en kaadu. Ei ole mitään velvollisuuksia kenellekkään, eikä tarvitse selitellä kenellekkään. Saan (anteeksi kielenkäyttöni) vittuilla taas ihan rauhassa. 

A rake made of iron from the gods of skies
The spirit of bright days sent me the sun
Cold troops of Tuoni can not stand in my way
Untouched I shall walk by the river of the night

Mutta kyllä se on aika silti vähän aikuistua, mutta ei turhan vakavasti niinkuin minulle on kehotettu. Alan vain viettämään aikaa enemmän itsekseni, musiikin parissa. Yritän kerrankin tehdä jotain kunnolla mitä olen jo pitkään halunnut tehdä. Tästä tulee vielä kaunista.