Wars come and go, but my soldiers stay eternal

Elämän valo, minulla se on lumi. Nautin lumesta, sen kylmyydestä, ja siitä kuinka se tuo valoa tähän synkkään aika kauteen. Ja lumi tuo myös inspiraationi takaisin esille. Kitarani on alkanut taas soimaan. Löydän oikeat äänet, ja saan biisiäni valmiiksi, hitaasti mutta varmasti. 

Kuinka suloisesti nuo ohuet teräskielet viiltävät sormieni päitä, mutta se ei tee kipeää. Nautin siitä tuskasta, koska se on jollain todella hämärällä tavalla kaunista. Kuinka nättejä ääniä kielet päästävät värähdellessään. Harvempi kuulee sitä samoin kuin minä. Olen taas onnellinen oma vanha itseni. Koska nyt ymmärsin täysin, minä olen sinkku, mulla ei ole mitään huolia tai murheita, annan elämän viedä ja potkia päähän miten huvittaa, mutta mitä en kaadu. Ei ole mitään velvollisuuksia kenellekkään, eikä tarvitse selitellä kenellekkään. Saan (anteeksi kielenkäyttöni) vittuilla taas ihan rauhassa. 

A rake made of iron from the gods of skies
The spirit of bright days sent me the sun
Cold troops of Tuoni can not stand in my way
Untouched I shall walk by the river of the night

Mutta kyllä se on aika silti vähän aikuistua, mutta ei turhan vakavasti niinkuin minulle on kehotettu. Alan vain viettämään aikaa enemmän itsekseni, musiikin parissa. Yritän kerrankin tehdä jotain kunnolla mitä olen jo pitkään halunnut tehdä. Tästä tulee vielä kaunista.