31. joulukuuta 2012

Last of the year

Tuosta ruvetaan sitten kirjoitteleeman vuoden viimeistä tekstiä. Vuoteeni on kyllä mahtunut niin paljoa kaikkea. On mahtunut rakastumisesta masennukseen asti kaiken näköistä. Mutta pakko kyllä myöntää, paras vuoteni ikinä, siis tähän asti.

Ja tästä vuodesta olen ylpeä siten, että olen saanut kirjoitettua muutaman biisinkin alusta loppuun, vaikken näitä ole missään julkaissut. Paitsi tietysti täällä pieniä pätkiä. Niin ja tämä, että vihdoin sain aikaiseksi ruveta täällä kirjoittamaan, vaikka pitemmän aikaa olen sitä harkinnut ja hirveästi myös ollut vastaan.

Kirjoittamisesta itsestään pidän hyvin paljon, koska se on hirveän terapeuttista. Monet läheiset ihmiseni ovat huomanneet, että minun on hirveän vaikea puhua asioista joista yleensäkkin haluaisin puhua, mutta näin tämä käy kaikkein helpoiten. Näin saan sanottua asiani kaikkein helpoiten, ja ihmiset voivat tulla siten keskustelemaan minun kanssani.

Mutta Atj Koivisto päättä kirjoituksensa tältä vuodelta. Ja ensivuonna jatketaan uusin kujein, ja aihein. Kiitos kaikille tästä vuodesta keiden kanssa olen ollut tekemisissä ja keihin olen tutustunut.

Hyvää uuttavuotta kaikille, ja pidetään yhteyttä taas.

Ja viellä hieman kuvia kuluneesta vuodesta. 




Kyllä, olen myös ollut mukana elokuvassa jossa ¨näyttelen¨ zombia.






17. joulukuuta 2012

Wars come and go, but my soldiers stay eternal




Elämän valo, minulla se on lumi. Nautin lumesta, sen kylmyydestä, ja siitä kuinka se tuo valoa tähän synkkään aika kauteen. Ja lumi tuo myös inspiraationi takaisin esille. Kitarani on alkanut taas soimaan. Löydän oikeat äänet, ja saan biisiäni valmiiksi, hitaasti mutta varmasti. 


Kuinka suloisesti nuo ohuet teräskielet viiltävät sormieni päitä, mutta se ei tee kipeää. Nautin siitä tuskasta, koska se on jollain todella hämärällä tavalla kaunista. Kuinka nättejä ääniä kielet päästävät värähdellessään. Harvempi kuulee sitä samoin kuin minä. Olen taas onnellinen oma vanha itseni. Koska nyt ymmärsin täysin, minä olen sinkku, mulla ei ole mitään huolia tai murheita, annan elämän viedä ja potkia päähän miten huvittaa, mutta mitä en kaadu. Ei ole mitään velvollisuuksia kenellekkään, eikä tarvitse selitellä kenellekkään. Saan (anteeksi kielenkäyttöni) vittuilla taas ihan rauhassa. 




A rake made of iron from the gods of skies
The spirit of bright days sent me the sun
Cold troops of Tuoni can not stand in my way
Untouched I shall walk by the river of the night


Mutta kyllä se on aika silti vähän aikuistua, mutta ei turhan vakavasti niinkuin minulle on kehotettu. Alan vain viettämään aikaa enemmän itsekseni, musiikin parissa. Yritän kerrankin tehdä jotain kunnolla mitä olen jo pitkään halunnut tehdä. Tästä tulee vielä kaunista. 

12. joulukuuta 2012

Land of forest and snow






Snow covers the ground once again. It's so fucking cold, I can not take it anymore. I just wanna found my place and warm up a little while. But I can't stop right now. 
I'm walking alone through the storm, seeking warriors at my side. So raise your swords my brothers, and walk beside me. This battle is our showdown, and 
maybe the last one. We need more warriors. Take your horses my friends, and come with me. 
We do not show mercy, and we do not give up without a fight.






Kuulen laulua päässäni, mutta musiikki on vaiennut. Sanoja saan kirjoitettua, mutta musiikin teko ei onnistu. Haluan, ja rakastan tehdä musiikkia, mutta inspiraationi on hävinnyt johonkin. Toivoisin tosin sen tulevan takaisin. Tunnen kulkevani tätä musiikillista polkua täysin yksin, mutta silti minulla on ystäviä vierelläni tukemassa. Tunnen pettäneeni itseni ja kaikki jotka ovat musiikistani nauttineet. Silti en luovuta, jatkan sanojen kirjoittamista, ja yritän saada musiikin takaisin soimaan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta uskon onnistuvani siinä. Viellä aijon raskaan melodisen musiikin ystävät tehdä iloisiksi, ja antaa kansa kunnan nauttia musiikista joka ei ole aikoihin soinut.


Kuulen kuinka kylmä lumi nitisee kenkieni alla, kun kävelen ulkona. Tunnen kuinka kylmä tuuli puhaltaa suoraan kasvoihini. Tunne ei ole miellyttävä, mutta silti nautin siitä. Lumi on parasta mitä voi olla. Se tuo tänä pimeänä aikakautena pienen valonhäivähdyksen. Se on niin vaaleaa ja puhdasta. Paitsi kaupungeissa, mutta täällä meidän omalla pienellä maatilallamme. On vain niin kaunista katsottavaa illalla pimeällä kuinka nuo pienet, niin vaaleat lumihiutaleet laskeutuvat taivaalta. Talvi on kaunis ajanjakso. 



1. joulukuuta 2012

Life behind the guitar



Life behind the guitari:ssa kirjoitan jotain pientä kitara touhuista ja muistakin soittelu hommista. Tosiaan olen siis soittanut kitaraa noin 12vuotta, ja suurimmaksi osaksi olen soittanut raskasta mettallia, mutta kyllä myös suomipoppikin onnistuu ja suomi rokki. 


Minulla on ollut kaksi bändiä joiden kanssa olemme käyneet keikoilla. Viimeisin keikkamme oli Lahdessa 2011 jotka siis olivat yo-juhlat. Otimme kitaristi laulajamme vanhempien vanin ja lähdimme kohti määränpäätä, tietysti Hämeenlinnan musiikkikaupan kautta, josta piti hakea viimeiset tarvikkeet. Ja en vielä maininnut, että kyseisen bändi nimi oli ¨Vahinko Laukaus¨. Tosin jouduimme lopettamaan toimintamme tuolla nimellä, koska nimi oli jo käytössä. Tosin soittelumme loppui totaalisesti kun meidän lähti reenikämppä alta. Olemme nyt alkaneet tämän rumpalin kanssa soittelemaan silloin tällöin uudestaan, ja yritämme nyt koota uutta bändiä. 






Tälle toiselle bändillemme emme koskaan keksineet nimeä, mutta näiden kanssa sitten soittelimme raskasta metallia. Soitimme kotiteollisuudesta aina Lamb Of Godiin asti ja siitä eteenpäin. Omia biisejä oli kasassa sun muuta, mutta soitot loppuivat kun kitaristi solisti lähti armeijaan, mutta rumpalin kanssa olemme edelleen jatkaneet toimintaamme normaaliin tyyliin.